Uusi EU:n ohjelmakausi on ovella. Sitä on Keski-Pohjanmaan osalta pohjustettu hyvin siten että resursseja tuntuisi olevan kiitettävästi. Linjaukset on pitkälti lyöty lukkoon eri ohjelmapapereissa. Nyt on vaan varmistettava toimenpiteitten vaikuttavuus. Edellistä kautta on kritisoitu projektien osalta päällekkäisyydestä, pirstaleisuudesta ja heikosta vaikuttavuudesta. Tämän johdosta nyt suositaankin laajempia hankekokonaisuuksia ja pyritään helpottamaan rajojen ylittämistä. Kaikki viimeaikaiset hallinnolliset linjaukset eivät kuitenkaan yksiselitteisesti puhu joustojen puolesta.
Meidän on kuitenkin raivattava itsellemme sitä tilaa missä haluamme maakuntaamme kehittää. Lähtökohtana on selkeä yhdessä toteuttajien, yrittäjien kanssa määritelty tahtotila. Tahtotila mikä sisältää lupauksen paremmasta huomisesta ja selkeän polun sen toteuttamiseksi. Sinne ei päästä ilman kunnianhimoisia kehittämishankkeitta ja todellista sitoutumista. Hankkeiden tulee olla todellista lisäarvoa tuottavia, koulutuksen tulee tuottaa uutta tietoa mutta myös yrityskentässä olevaa hiljaista tietoa tulee saada hyötykäyttöön. Ennen kaikkea toiminnan tulee olla proaktiivista eteenpäin suuntautuvaa. Meidän tulee ottaa aloite omiin käsiimme ja palvelujärjestelmän tulee tuottaa todellisia harppauksia mahdollistavaa lisäarvoa. Mitä meidän sitten tulisi tehdä?
Globalisaation myötä mutta myös rakenteissa tapahtuneiden muutosten johdosta sekä henkinen että fyysinen etäisyys markkinoille on kasvanut. Nyt tulisi luoda tietojärjestelmiä jotka valikoidusti tuottaisi oikeata tietoa yrityksillemme tihkuttaen sitä yrityksiimme kaupallistettujen järjestelmien ohi. Maakunnallisen yritysrekisterin päälle voidaan, kunhan rekisteri viedään tuotetasolle, rakentaa tällainen valikoiva tiedotusjärjestelmä joka tuottaisi yrityksillemme ja toimijoillemme oleellista tietoa mutta myös kohdentaisi meidän viestimme paremmin, karsien epäoleellisen pois.
Tämän päivän avoimessa taloudessa kaikki muutokset tapahtuvat yhä kiihtyvässä tahdissa. Oivallukset, keksinnöt ja uusi teknologia on pystyttävä hyödyntämään ensimmäisenä. Seuraavassa aallossa tulevat jo tuottajat joilla on alhaisempien tuotantokustannusten luoma kilpailuetu. Oleellista on mahdollisuuksien tunnistaminen markkinoilla ja niiden nopea hyödyntäminen. Kehitysprosesseissa ei ole aikaa odottaa hankkeen loputonta valmistelua ja hyväksyntää. Olemassa olevaa teknologiaa ja osaamista tulee välittömästi ja laajasti siirtää yrityksiin ja toimialalta toimialalle.
Kaikkein kipeimmäksi ongelmaksi onkin noussut tuotteiden ja palvelujen kaupallistaminen. Julkinen tuki vetäytyy, kilpailun vääristymisen pelossa, toiminnan kaikkein kriittisemmässä vaiheessa eli kun kaikista uhrauksista ja panostuksista voitaisiin rahastaa. Meidän on löydettävä yleishyödyllisiä ratkaisuja tämän epäkohdan korjaamiseksi. Meillä on alueellisia vientiorganisaatioita joita voisimme voimakkaammin resursoida ja joille voisimme antaa suuremman kaupallisen vastuun. Meidän tulee asenteellisella tasolla omaksua näkemys että toimintamme luontainen ympäristö ei rajoitu enää vanhoihin rajapyykkeihin. Kasvumahdollisuudet on useimmiten haettava erikoistumalla yhä suppeammalle alalle mutta maantieteellisesti laajemmalta alueelta. Meidän tulee olla mukana missä tapahtuu, sen takia olemmekin luomassa uusia kansainvälisiä kontakteja. Rajat tulee ylittää joka suuntaan ja joka tasolla.
Palvelutuotannon osalta meidän on vahvistettava yksityisen palvelutuotannon asemaa ja tasoa sekä yksityisellä että julkisella puolella. Keskeinen tekijä on kuntatalouden aito avaaminen vaihtoehtoisille tuotantotavoille ja vahvojen palvelukonseptien synnyn kannustaminen jotta voisimme kohdata tulevaa ulkoista kilpailua.
