Muutoksessa mahdollisuus

Kuntien palvelurakenneuudistus, sen puitelaki kuten myös hankintalakiuudistus, patistaa kuntasektoria uusiutumiseen. Juhlapuheissa, julkilausumissa ja strategioissa vannotaan tilaaja tuottajamallin nimeen, korostetaan kunnan roolia vain palvelujen järjestäjänä, avaten palvelutuotanto yksityisille tuottajille ja kolmannelle sektorille. Samalla korostetaan asiakkaan oikeuksia valintaan palvelusetelin käytön muodossa. Kaikki tämä, globalisaation puristuksessa, luodaksemme kustannustehokkuutta julkiseen palvelutuotantoon ja sitä kautta hyvinvointia ja parempaa kilpailukykyä elinkeinoelämäämme.

Haasteena onkin nyt tämän näkemyksen ja vision jalkauttaminen käytännössä. Kyseessä on mittavia muutoksia toimintatavoissa mikä luonnollisesti herättää turvattomuutta ja jopa muutosvastarintaa. Nyt tarvitaan kuntasektorilta todellista muutosjohtamista millä haetaan sitoutumista parempaan huomiseen. Reviiriajattelulle ja saavutettujen etujen korostamiseen ei nyt ole sijaa. Ikääntyvä kuntasektori tulee joka tapauksessa potemaan työntekijäpulaa ja rekrytointiongelmia jo lähivuosina. Jo tällä hetkellä meillä, ikärakenteesta johtuen, poistuu enemmän väkeä työvoimasta kuin mitä sinne tulee uutta. Tietyillä toimialoilla työvoimapula on jo kasvun esteenä. Meillä on nyt tässä muutokstilassa otettava aloite omiin käsiimme ja käännettävä tämä muutos omaksi eduksemme. Passiivisuus tai jopa muutostarpeen torjuminen johtaa vääjäämättä taantumiseen ja alueellisen kilpailukyvyn menetykseen.

Tämä muutos edellyttää vuorovaikutusta ja keskustelua tilaajan ja tuottajan kesken. Nyt olisi aika luovalle prosessille missä pohdittaisiin näitä avautuvia mahdollisuuksia mutta myös tilaajan ja tuottajan rajapintoja. Muutos edellyttää tilaajalta uutta hankintaosaamista ja kunnallisen laskentajärjestelmän kehittämistä suuntaan joka yksiselitteisesti ja oikeudenmukaisesti määrittelee kunnan omien palvelujen kustannukset vertailukelpoisella tavalla. Valtiovallan osaksi jää verotuskohtelun korjaaminen jotta vertailu myös tältä osin olisi oikeudenmukainen.

Ei riitä että suvaitaan yksityistä palvelutuotantoa pienimuotoisena täydentävänä palveluna harmittomissa projekteissa vaan tarvitaan todellista liiketoimintaa joka pystyy organisoitumaan kustannustehokkaalla tavalla, tuotteistamaan palvelujaan, jolla on resursseja omaksua uusinta teknologiaa ja tarkoituksenmukaisia johtamisjärjestelmiä. Synnytettävissä projekteissa ja kehittämishankkeissa pitää olla tämän tasoista kunnianhimoa ja tavoitteellisuutta.

Kunnilla on nyt vastuu palvelumarkkinoitten aidosta avaamisesta tavalla joka mahdollistaa tämän uuden yritystoiminnan synnyn ja kehityksen kansalliseksi ja jopa kansainväliseksi liiketoiminnaksi. Ellei näin tapahdu saamme varautua siihen että ulkoa tulevat palveluyritykset vievät nämä markkinat.

Keski-Pohjanmaan Yrittäjät
Henrik Huhta