Palveluyrittäjyys

Teollisuuden siirtäessä toimintaansa ulkomaille ja Kaukoitään kustannus- ja markkinasyistä odotukset kohdistuvat palveluyrityksiin joista toivotaan työllisyyden pelastajaa. Meneillään oleva kuntien palvelurakenneuudistus nostaa myös esille tämän teeman ratkaisuna kuntatalouden ongelmiin. Ympäri maata on meneillään koulutuksia ja hankkeita hoiva-alan yrittäjyyden vauhdittamiseksi.

Jos pysyttelemme kuntasektorin palvelutuotannossa ja keskustelussa tuotannon ulkoistamisesta tai yksityistämisestä, voimme todeta että kokonaiskuva on toistaiseksi varsin selkiintymätön ja että asiaan kytkeytyy vakaumuksellista poliittista ideologiaa sekä vahvoja tunteita. Tilannetta hämmentää vielä julkisia hankintoja sääntelevä säännöstö jota ei välttämättä kunnissa vielä hallita. Puitelakia odotellessa voimme kuitenkin pohdiskella tilannetta yleisellä tasolla.

Näillä markkinoilla jotka käsittävät keskeisesti kuntien hoiva- sosiaali- ja terveyspalveluja mutta myös hallinnollisia ja teknisiä palveluja toimivat kunnat perinteisesti itse suoraan, kuntayhtymien tai yhtiöitten kautta. Verrattain uusia tulokkaita ovat kolmas sektori, yhdistykset ja osuuskunnat sekä yksityiset palvelujen tuottajat. Varsinkin kunnaallissektorin ulkopuolisista tuottajista odotetaan kustannus säästöjä. Koska työvoimakustannukset kuitenkin ovat toimialan suurin kustannuserä säästöä ei synny pelkästään toimintaa ulkoistamalla ellei samanaikaisesti tapahdu joitain toiminnallisia muutoksia. Tilastot osoittavat että kuntasektori ei ole pysynyt mukana siinä tuottavuuskehityksessä mitä on tapahtunut ympäröivässä yhteiskunnassa.

Ilmeisesti tähän pysähtyneisyyteen tällä uudistuksella haetaankin muutoksia. Nykytilasta ja lähtökohdista voidaan kuitenkin todeta että nämä markkinat eivät vielä toimi. Tarjontaa ei vielä ole riittävästi mutta sitä ei kyllä tulekaan ellei markkinoita nyt aidosti avata. Uusien palvelutuottajien tulee saada tasavertaiset edellytykset tulla markkinoille, heidän tehokkuutensa ja innovaatiokykynsä tulisi ratkaista heidän menestymisensä. Tämä tarkoittaa että kunnallisten tuottajien tulee huomioida kaikki kustannukset palvelujaan hinnoiteltaessa, myös sivukulut ja kaikki kiinteät ja pääomakulut. Kolmannen sektorin osalta on syytä edellyttää tulosvastuuta eikä piilosubventioihin saa turvautua. Ainoastaan tällaisessa ympäristössä toimiala voi kehittyä.

Ei riitä että puuhastellaan näissä asioissa vaan meidän tulee luoda ympäristö missä innovaatioilla, uusilla toimintamalleilla ja uudella teknologialla saavutetaan säästöjä kuntataloudelle. Tavoitteena tulee olla toimintoja ja toiminnallista tasoa joka kelpaa jopa vientiin. Meillä on tämän toimialan liepeillä vahvoja tuotannollisia yrityksiä ja markkinoita osaavia henkilöit jotka yhdessä voisivat kehittä uusia menestystarinoita mistä myös me hyötyisimme palvelujen laadun ja saatavuuden muodossa. Suomesta ollaan jo nyt viemässä vanhustenhuolto osaamista Japaniin. Miksi emme määrätietoisesti kehittäisi tätä liiketoiminta- aluetta. Tätä ajatuksen juoksu voisi vielä laajentaa hätäapu valmiuteen ja kansainväliseen avustustyöhön.

Muutosvastarinnan sijaan meidän tulisi nähdä tässä avautuvat mahdollisuudet.